Mutta Kustaa huomasi, ettei juttu vielä ollut lopussa.
— Mutta miksi hän sitte vannoi, ettei koskaan tule tänne.
— Hän arveli, että se on meille molemmille parasta.
— Tapasitteko te sitte muualla toisenne? Tyttö näytti pelästyvän.
— Aivan harvoin, kuiskasi hän tuskin kuuluvasti.
— Mitä hän sitte sanoo, kun tapaatte?
— Ettei hän voi luopua minusta.
— Entä sinä, Liisa?
— En minäkään voi luopua hänestä.
— Ja kuitenkaan ei hän tahdo alistua rehelliseen avioliittoon?