— Jos hän kävisi täällä, niin hänen omatuntonsa hänet siihen pakoittaisi ja kiusaus oli niin suuri, että hänen sielunsa autuuden kautta täytyi vannoa, ettei hän koskaan avaa meidän oviamme.
— Mutta miten hän sitte aikoo menetellä? kysyi Kustaa, luoden
Margareetaan merkitsevän katseen.
— Hän tahtoo… hän tahtoo… yritti tyttö kalveten.
— Että sinä muuttaisit hänen luokseen, niinkö?
— Niin, hoitamaan hänen talouttaan.
— Oletko sinä suostunut?
— Olen isän ja äidin takia kauvan taistellut vastaan. Nyt en enään jaksa…
— Suostutko siis rupeamaan hänen jalkavaimokseen?
— Me emme muutoin saisi toisiamme omistaa. Liisa purskahti itkuun ja kätki kasvot käsiinsä.
— Jos sinä nyt itse alistuisitkin elämään halveksittuna rakastajattarena, niin oletko punninnut, mikä kohtalo odottaa jalkavaimon lapsia? He eivät saa periä…