— En! huudahti tyttö kauhistuen.
— Isäsi on toivonut, että hänen rikkautensa joutuisivat sinun lapsillesi, mutta nyt lankeavat ne luultavasti munkeille ja kuoltuasi joutuvat lapsesi köyhyyteen ja kurjuuteen.
Liisa väänteli käsiään.
— Mitä minä teen? huusi hän epätoivoissaan.
— Tahdotko, että minä autan sinua?
— Kyllä, kyllä!
— Mutta ainoastaan niillä ehdoin, että sinä täsmälleen tottelet käskyjäni.
— Olen valmis mihin tahansa, kunhan ei minun tarvitse erota hänestä.
— Siihenkin sinun täytyy alistua joksikin aikaa, jos asianhaarat vaativat.
— Mutta vaan joksikin aikaa!