— Niin, enempää en pyydä… Niinkuin tiedät, tulee mestari Germundus tänne…

— Pakosta!

— Ei ole muuta neuvoa!… Minä aion sinun läsnäollessasi todistaa hänelle kuinka väärässä hän on.

— Sitä ei kukaan voi tehdä!

— Saammepa nähdä. Mutta hänen ollessaan täällä huoneessa, et sinä kertaakaan saa häneen katsoa.

— Germundukseenko?

— Muista, Liisa, että tulevaisuutesi, voinpa melkein sanoa, että koko ajallinen ja iankaikkinen onnesi riippuu tästä hetkestä. Olen varma, että sinä saat hänet omaksesi, että sinusta tulee arvossa pidetty vaimo ja äiti ja että sinä teet miehesi totiseksi Herran palvelijaksi, jos tänä hetkenä uskollisesti tottelet minua.

— Minä tottelen, äänteli tyttö vavisten.

— Istu tähän kuningattaren viereen, jotta Germund oikein näkee sinut. Kuningatar kyllä sitte hyväntahtoisesti puhuttelee sinua, jotta näyttäisi siltä kuin ette te ensinkään huomaisi meitä.

— Niin, näyttäköön vaan siltä, sanoi Margareeta, — mutta kyllä minä tahdon kuunnella.