— Tahdotko ottaa hänet armoihisi? kysyi Kustaa. — Sinun edesvastuullasi vaadin, että hänestä tulee tosi evankeelinen pappi, muutoin karkoitan hänet pitäjästä.
Heidän lupauksistaan ja vakuutuksistaan ei tahtonut tulla loppua.
Vihdoin lähetti Kustaa Liisan noutamaan vanhempia.
— Huomatkaa nyt, sanoi kuningas, — että kolmena seuraavana sunnuntaina kuulutetaan kirkossa ja neljäntenä vietetään häät. Muista, että tässä on tosi käsissä.
— On kuin peite olisi pudonnut silmiltäni, vastasi Germund ja suuteli kuninkaan kättä.
Suuresti hämmästyivät vanhemmat, mutta salaa olivat he sentään hyvin tyytyväiset. Ja kalpea, vaitelias Liisa oli kuin toinen ihminen.
Kun seurue huomisaamuna tuli noutamaan kuningasta ja kuningatarta, hämmästeli jokainen, miksi talonväet näyttivät niin iloisilta ja tyytyväisiltä. Mutta syvin kiitollisuus kuvastui Liisan silmissä, kun hän hyvästijättäessä suuteli kuningattaren kättä ja virkkoi:
— Jumalan enkelit ovat teidän kanssanne käyneet meillä.
Mutta Margareeta loi katseensa kuninkaaseen ja lausui liikutetuin mielin:
— Sinä saatat olla kansasi ylimmäinen pappikin!
— Minä luulen, että ihminen voi olla mitä tahansa, kun innostus oikein hänet valtaa.