Mutta samassa pärskähtää hanhenkynä, sillä ei enään voi kirjoittaa.
Hän viskaa sen malttamattomasti kädestään ja virkkaa lyhyesti:
— Mitä sinä tahdot?
— Rakkaani, tuolla ulkopuolella on niin paljon ihmisiä.
— No, etkö voi antaa heille ruokaa?
— Olen antanut heille kaikki mitä meillä on.
— Tulkoot sitte sisään.
— Toiset tahtovat tavata sinua.
— Onko heillä tärkeää asiaa?
Olavi oli ottanut uuden kynän ja kirjoitti jo täydessä vauhdissa, päätään kääntämättä.
Äkkiä alkoi lintu visertää.