— Meillä ei ole syytä moittia kuningas Kustaata, alkoi vanhempi miehistä, — päinvastoin on hän vapauttanut meidät ja koko Ruotsin valtakunnan julman Kristian kuninkaan ikeestä ja varjellut meitä väkivallasta ja vääryydestä, hankkinut meille levon ja rauhan ja ylläpitänyt lakia ja oikeutta maassa.
Näin puhuttuaan kääntyi mies toverinsa puoleen ikäänkuin sanoakseen: "jatka nyt sinä!"
— Niin, virkkoi toinen ja loi ympärilleen varman katseen, — mitä herrat sanovat uudesta uskosta, siihen emme me yksinkertaiset talonpojat ymmärrä vastata; asiat voivat ehkä olla aivan toisin kuin huhu kertoo. Kansalle kävisi liian kalliiksi yhtämittaa vaihtaa kuninkaita, sillä herrain vaihdokset harvoin hyödyttävät ja edullisin maalle on luja hallinto. Talonpojat saattaisivat vaan itsensä ja lapsensa pitkällisiin levottomuuksiin ja saisivat kärsiä kaikki pahat, jotka tavallisesti seuraavat tuollaisia häiriöitä, jos nyt ryhtyisivät kapinoimaan; näiden syiden tähden pidämme viisaimpana pysyä uskollisina sille valalle, jonka monta vuotta sitte vannoimme kuningas Kyöstille.
Koko kansanjoukko nosti nyt kätensä ja tuhatkertainen "niin"-huuto kaikui yli kentän, todistaen, että Kustaalla Ruotsin kansan joukossa oli ystäviäkin ja etteivät kaikki olleet unohtaneet, mitä hän tämän kansan hyväksi oli tehnyt ja yhä oli tekevä.
Kronikka kertoo, että herrojen kasvoille laskeutui pilvi, ja luultavaahan onkin, etteivät he niin hyvin osanneet teeskennellä, ettei mitään olisi huomattu. Olihan tämä häpeällinen tappio.
Aivan niinkuin jos joku kuvittelisi omistavansa siivet ja pääsevänsä lentämään taivaaseen ja sitte äkkiä putoisikin maan päälle.
Tai viekkaasti voivansa nostaa pois kruunun toisen päästä ja äkkiä tuntisi, että tuhannet kädet pitelevät sitä juuri tuon saman pään päällä.
Tai kuvittelisi olevansa suuri mies ja sitte huomaisikin, ettei kukaan muu ole samaa mieltä.
Tai seisovansa korkeilla kirkonportailla ja sitte tuntisi lankeavansa maahan ja tietäisi itse olevansa syypää lankeemiseensa.
Korkeat herrat olivat sangen nolot ja masentuneet; kruunu riittää yhdelle ainoalle, mutta korkeita kunniapaikkoja kaikille. Ja nyt, nyt…