— Esteenä! toisti Kristina.
— Älkää ottako hänen sanojaan tosiksi! Hän liioittelee!
— Toivottavasti, lausui Kristina ja jätti huoneen.
— Nyt hän istuutuu itkemään, virkkoi Olavi pahoillaan.
— Sinä häntä loukkasitkin.
— Eihän ihminen aina voi punnita sanojaan.
— Se riippuu siitä, mitä tunteita sydämessä liikkuu.
— Kun on paljon ajattelemista, niin ei siedä, että mikään häiritsee. Minua vaivaa esimerkiksi se, että minun työtä tehdessäni, täytyy kuulla linnun laulua.
— Ulkoako? kysyi Lauri herra.
— Ei… mitä… lintu ei enään olekkaan täällä!