— Hän on päästänyt sen irti.
— Sitä en usko, sillä se oli hänelle hyvin rakas.
— Mutta sinun toivomuksesi oli vielä rakkaampi. Hetkisen vaikenivat molemmat. Sitte jatkoi Olavi kiivaasti.
— Olen vielä aikonut pitää saarnan kiroilemista vastaan.
— Mutta mainitsematta kuninkaan nimeä?
— Sitä en lupaa.
— Tähän asti olet toiminut hyvän asian vuoksi, mutta jos jatkat, niin tulee menettelysi näyttämään ilkeydeltä.
— Minä tahtoisin pakoittaa hänet toimintaan.
— Mutta hyödylliseen toimintaan tarvitaan vakaumusta; se ei synny ärtyneessä mielentilassa.
Samassa palasi Kristina, kasvoilla iloinen hymy.