— Kaikilla teillä oli kuninkaan väkeä vartioimassa, joten en uskaltanut, vastasi Niilo herra.
— Ja nyt ne ovat tuhkana, keskeytti Ture herra, päästäen rinnastaan helpoituksen huokauksen.
— Minun ei siis tarvitse nöyrtyä ylpeän kuninkaan edessä, mutisi
Måns Bryntenpoika.
— Kaikkien pyhien kiitos, olemme pelastetut! huusivat kaikki kuin kuorossa. Piispa yksin oli levoton.
— Pitääköhän minun lähteä tieheni, vai uskaltanenko jäädä tänne? kysyi hän Ture herralta.
— Ei hätää mitään! tuli vastaukseksi, — me jaamme saman kohtalon.
Mutta seuraavana päivänä oli Ture herra muuttanut mieltä. Hänen poikansa Göran oli kirjoittanut, että kuningas on hyvin vihoissaan ja että hän aikoo ankarasti rangaista syylliset.
Silloin piti Ture herra piispan kanssa pitkän keskustelun, jonka jälkeen molemmat kiireimmän kautta jättivät valtakunnan.
Huhtikuun 25 p:nä kutsuivat kuninkaan lähetit Länsigötlannin rahvaan kokoukseen Broddetorpin pappilaan.
Kun kauvan oli keskusteltu, kirjoitettiin vihdoin antautumus-ehdotus kuninkaalle näytettäväksi.