Se sisälsi, että kapina katsottakoon olleeksi ja menneeksi samoin kuin myös väkivalta kuninkaan sisarta kohtaan unohdettakoon, jotta rauha ja lepo palaisivat ja vanhat kristilliset tavat vahvistuisivat ja kerettiläinen luterilaisuus saataisiin tukahutetuksi; ja jotta meidän rakas ja armollisin herramme saisi oikein uskollisia ja kuuliaisia alamaisia, niin olemme kaikille, jotka ottivat osaa tähän kapinaan, luvanneet, ettei heille tästä päivästä alkaen pidä tapahtuman mitään pahaa. Jollei kuningas hyväksy tässä lueteltuja kohtia, niin kolmen maakunnan rahvas vihollisena tulee nousemaan häntä vastaan, vastaisessa tapauksessa rupeaa se hänen armonsa uskolliseksi ja kuuliaiseksi alamaiseksi.
Sovintoehdotus nimenomaisine ehtoineen vanhan opin säilyttämisestä lähetettiin kuninkaan hyväksyttäväksi ja allekirjoitettavaksi.
Se ei tehnyt häneen mitään vaikutusta, mutta sensijaan vaikutti myötäseuraava kirje Holger Kaarlenpojalta ja Maunu Johanneksenpojalta.
"Rakas, armollinen herra, me pyydämme teitä Jumalan tähden, että kuulisitte kansan suurta valitusta ja antaisitte meidän pysyä vanhoissa kristillisissä tavoissamme, jotka jo kaukaisista ajoista ovat vallinneet. Me sanomme teidän armollenne totuuden, ettei talonpoika koskaan suostu ottamaan vastaan sitä oppia, jota nyt pitkän aikaa on koetettu toimittaa maahan, jollei häntä pakoiteta siihen, ja me edellytämme ja toivomme, ettei teidän armonne koskaan anna siihen suostumustaan. Täällä moititaan suuresti Uplannin saarnoja — ja sanotaan, että kaikki saarnaaminen ja pränttääminen tapahtuu teidän armonne kehoituksesta ja neuvosta."
Kirje loppui kiihkeällä pyynnöllä, että kuningas antaisi kaiken pysyä entisellään.
— He ovat sokeat ja paatuneet! huudahti Kustaa ja jätti kirjeen kanslerille. — Avoimin silmin he eivät näe ja kuulevin korvin he eivät kuule!
— Mutta tällä kertaa ei Herra ole lähettänyt sokeutta, vaan syynä sokeuteen ovat vanhat ennakkoluulot ja pappisvehkeet, vastasi kansleri.
— En mistään hinnasta minä luovu siitä, mitä pidän kansani onnen ja kehityksen ehtona, sanoi Kustaa päättävästi; — minä voin tehdä näennäisiä myönnytyksiä heikkouskoisten tähden, mutta ainoastaan jotta sitte voisin ryhtyä toimimaan entistä tehokkaammin. Sano, Lauriseni, eivätkö katolisuus ja protestanttisuus itse asiassa ole sama usko?
— Ovat, teidän armonne, katolisuus on aistimilla tajuttava ilmestysmuoto, jossa kaikki tarkoittaa silmien häikäisemistä ja aistillista huumausta, sentähden siitä johtuukin niin paljon väärinkäytöksiä ja ulkonaisia uhrautumisen töitä. Katolisuudella on esimerkiksi martyyrejä, joita ei protestanttisuus koskaan tule saamaan, siksi että se on aatteellisuuden uskonto.
— Mutta eihän se silti ole runottomuuden uskonto?