Molemmat herrat saivat olla läsnä myöskin aamu- ja iltarukouksissa, jotka Kustaa itse parhaasta päästä toimitti.
Sitte työskenteli von Pyhy kuninkaan kanssa hänen yksityisessä huoneessaan. Kustaa oli nyt vihdoin tavannut miehen, joka tunsi kieliä, ja hän tiesi käyttää häntä hyväkseen.
Mutta von Pyhylle jäi paljon joutilastakin aikaa. Ratsastusretkiin hän harvoin otti osaa, vaikka hän osottautui taitavaksi ratsastajaksi, sillä hän valitti olevansa heikkorintainen ja heitti vähitellen ratsastamisen kokonaan.
— Me ymmärrämme toisemme, virkkoi von Pyhy Normanille, pitemmän, salaisen keskustelun jälkeen.
— Täydellisesti! vastasi Norman.
— Jos tuumamme toteutuvat, niin joutuu koko kirkollinen valta meidän käsiimme.
— Ensin meidän täytyy toimittaa vaarallisimmat vastustajat pois tieltä.
— Välttämättömästi, virkkoi von Pyhy miettiväisenä.
— Mutta kuningas vaatii todisteita heidän syyllisyydestään.
— Niitä ei liene mahdoton hankkia.