— Kuka se saattoi olla? huudahti Åsa.
von Pyhy yltyi vihan vimmoihin. Hän karkasi ilkiön jälkeen, ottaakseen hänet kiinni, mutta ei löytynyt ketään, ja kun hän palasi, oli Åsakin kadonnut.
Hän kiroili ja sadatteli! Hän ei voi eikä tahdo luopua tytöstä. Juuri nyt hän häntä tarvitsee!
Yöt päivät mietti hän, mihin keinoihin ryhtyä. Hän vartioi häntä, mutta ei nähnyt hänen lähtevän kävelemään kuin ainoan kerran ja silloin oli hänen kanssaan nuori mies, joka näytti vartioivan sekä Åsaa että jokaista vastaantulijaa.
Åsa oli valittanut voivansa pahoin ja sentähden pysynyt sisällä monta päivää. Voi, miten hän kärsi. Eikä ollut ketään, jolle hän olisi voinut, tai jolle hän olisi uskaltanut kertoa salaisuutensa.
Siitä hän oli aivan varma, että ritari tulisi häntä tapaamaan. Mutta mitä hän sanoisi ja mitä tulisi Åsan vastata hänelle? Hänen ihanin unelmansa oli aina ollut päästä ritarin rouvaksi! Vaihtuisiko unelma todellisuudeksi?
Samassa tuli joku kaupustelija tarjoamaan hänelle helyjä; sanoi kauppaavansa ainoastaan ulkomaalaisia tavaroita.
Suuresti tyttö hämmästyi, kun hän pisti paperipalasen hänen käteensä!
Hän ei uskaltanut ruveta sitä lukemaan ennenkuin omassa huoneessaan.
"Pidä ovesi auki tänään kl. 8!" oli siihen kirjoitettu. Ei mitään muuta!