Onpa hänessä rohkeutta!… Ja vaatimuksia!… Entä jos Åsa ilmoittaisi isälleen!

Mutta silloin täytyisi hänen tunnustaa, että jo kahdesti oli käynyt häntä tapaamassa.

Ja sitä ei hän voinut tehdä.

Entä jos hän menisi Kristinan luo ja olisi siellä yötä.

Mutta silloin ei hän saisi tavata häntä.

Hän tahtoi tietää kuinka hän uskalsi kohdella häntä sillä tavoin… Aivan toisin kuin hänen entiset ihailijansa, kisällit! Miten syvästi hän sinä hetkenä halveksi heitä!

Ei, hän päätti jäädä kotiin ja ottaa hänet vastaan niinkuin morsian sulhasensa, hän päätti pukeutua kauneimpiin vaatteisiinsa ja sytyttää pienen huoneensa täyteen tulia, niinkuin hänen sydämensä oli täynnä iloa.

Hän ei varmaan tietänyt, pyytäisikö häntä jo tänä iltana puhuttelemaan isää. Ainoastaan siitä hän oli varma, että kaikki hänen kauniit unelmansa nyt vaihtuisivat todellisuudeksi. Ja onni teki hänet ylimieliseksi ja rohkeaksi.

Hän käski Fransin ostaa niin paljon kukkasia kuin suinkin sekä kaksikymmentä vahakynttilää, mutta kenenkään tietämättä. Ja tavarat olivat kannettavat Åsan kamariin.

Nuorukainen lupasi, mutta Åsa ei huomannut kuinka epäluuloisesti hän silmäili ympärilleen.