Ihaillen katseli Åsa rakastettuaan. Ulman epäili; tällaista onnea ei hän ollut saattanut edes uneksiakaan, mutta kuitenkin…
— No, joko olemme selvillä asiasta?
— Ei kai sillä niin kiire ole?
— On kyllä; mikä estää meitä heti menemästä vihille?
— Ruotsin laki; ensin on kolme kertaa kuulutettava.
— Ei minun maani lakien mukaan, ja sitenhän kaikki, joka on pidettävä salassa, tulisi tiedoksi!
Keskustelun aikana oli olkapää ruvennut paisumaan ja kipu nähtävästi kasvanut, koska kiihkeä rakastaja äkkiä kalpeni ja pyörtyneenä kaatui maahan.
Åsa heittäytyi itkien hänen viereensä ja koetti kaikin voimin saattaa häntä tointumaan.
Välskäri noudettiin paikalle, takinhiha leikattiin auki ja sairas laskettiin pehmeälle rahille.
Herättyään pyysi hän, että hänet vietäisiin kotiin linnaan ja että
Ulman seuraavana päivänä tulisi häntä tervehtimään.