Kolmen viikon perästä solmittiin todellakin kummallinen avioliitto; kukaan ei siitä aavistanut mitään, paitsi rakastunut Frans, joka mustasukkaisen tarkkuudella vaanieli, arvaili, itki ja suri, mutta vaikeni, vaikeni ja vakoili.
Kun he palasivat matkaltaan, tiesi hän Åsan yhä elävän nuoren rakkautensa huumeessa, kaivaten ja ikävöiden puolisoaan; Frans huomasi hänen kasvoistaan, koska hän salaa oli käynyt hänen luonaan ja kärsi hänen kanssaan, kun hän kauvan oli tulematta.
von Pyhy oli kertonut tehneensä pienen matkan sisämaahan, oppiakseen tuntemaan mimmoinen mieliala siellä vallitsi papistoa kohtaan. Palatessaan kertoi hän kuninkaalle, että Antero Hannunpoika salaisessa ripissä oli ilmaissut mestari Olaville aikoneensa murhata kuninkaan.
— Se ei ole mahdollista! huudahti Kustaa.
— Hannu Bökman on uskonut salaisuutensa kansleri Lauri Antinpojalle.
— Tiedätkö sen varmaan?
— Eivät he sitä salaa.
— Hanki todistajia!
— Koetan hankkia.
Niitä sai sangen helposti.