Märta rouvan pienen pojan nimi oli Niilo ja hän oli hänestä tavattoman ylpeä.
Se oli niin erinomainen lapsi, äiti ei koskaan voinut kylliksi kehua hänen hyveitään.
Mutta ollessaan kahdenkesken Margareetan kanssa, virkkoi hän:
— Näin meidän kesken sanoen, sovin minä paljon paremmin Svanten emännäksi kuin sinä.
— Sen minä kyllä uskon, vastasi Margareeta.
— Hän ei pidä huolta mistään, metsävarkaat saavat vapaasti mellastaa ja metsävartiat vaan katselevat hävitystä.
— No mitä sinä sitte heille voit?
— Minä komennan heitä kaikkia; metsävartijat, piiat ja rengit, kaikki pelkäävät minua!
— Oletko saanut pitää vanhan nimesi?
— "Märta kuningas"!… Olen kyllä!