— Mitä miehesi siitä sanoo?
— Ei hän nyt siitä oikein pidä, mutta jos hän saisi vallita talossa, niin menisi kaikki päin seinien!
— Eikö hän välitä mistään?
— Kyllä hän lukee, ja kirjoittaa myöskin; luullakseni siitä tulee jotakin talousohjeita jalosukuisia nuorukaisia varten, ja sellaista hän mielellään saa kirjoittaa; minä en rajoita hänen vapauttaan, kunhan hän vaan pysyy poissa talouspuuhista, sillä niistä hän ei ymmärrä mitään.
Mutta paitsi Svante Sturea oli kuningas pyytänyt myöskin herra Kustaa Stenbockin ja Niilonpoika Gripin rouvineen ja lapsineen viettämään juhlia Tukholmassa.
Sitäpaitsi oli hän pyytänyt herra Juhana Turenpojan ja Kristina rouvan, mutta he pyysivät että saisivat tulla toisen kerran, sillä he olivat päättäneet tällä kertaa viettää joulun kotona.
Mutta Ebba rouva ja hänen ainoa naimaton tyttärensä, Anna, saapuivat. Lieneekö syy ollut Anna neidin vai herra Bjelken, mutta häitä ei kuulunut.
Linnaan tuli vielä muitakin vieraita sekä likeltä että kaukaa. Kronikka sanoo, että vieraat aina mielellään saapuivat kuningas Kustaan kutsuihin, vaikkapa monen penikulman päästä, sillä jokainen tiesi, että juhlat linnassa aina olivat iloiset ja hauskat. Kyösti kuninkaan kutsumuskirjeissä seisoi aina, että ritarien piti saapua vaimoineen, lapsineen ja palvelijoineen pitämään hauskaa hänen ja hänen hyvien ystäviensä kanssa.
Tällaisia kutsumuskirjeitä oli tänäkin vuonna lähetetty ja kuninkaalliset suojat olivat täynnä iloista väkeä, naurua ja riemua.
Pelimannit soittivat sydämensä pohjasta ja nuoret tanssivat. Tähän vuodenaikaan olivat tanssit vanhan tavan mukaan enimmäkseen joulutansseja, ja tanssiessa laulettiin ja parien lomitse pujotteli pieniä poikia, jotka käsissään kantoivat täytettyjä kannuja ja varoittelivat tanssivia törmäämästä kannuja vastaan. Varoitukset eivät auttaneet, mutta jos tapaturma sattuikin, niin nauru ja huudot pian saivat valitukset vaikenemaan. Ja entistä reippaammin kaikui laulu: "anna kätes mulle, minä tahdon antaa sydämeni sulle". Niin liehui tanssivien joukko poikki permannon. Ja sitte lauloivat kaikki miehissä: "hei, nuoret tanssimaan, laulamaan". Käsiä taputettiin, tehtiin piiri ja pyöriteltiin, anturat polkivat permantoa, kynttilät loimottivat miltei sammumaisillaan, pilvenä nousi tomu kattoa kohti ja soitto soi epämääräisenä vinguntana. Naurettiin, huudettiin, ilo oli ylimmillään.