Herrojen von Pyhyn ja Normanin mielestä, jotka eivät koskaan olleet nähneet mitään tämäntapaista, olivat pidot "ganz famos"; keskenään he tosin nyrpistelivät nenäänsä, mutta ääneen ilmaisivat he ainoastaan korkeinta tyytyväisyyttään, ottaen osaa iloon, minkä taisivat.
Pikku prinssi Eerik oli myöskin mukana. Hän näytti kehittyvän kauniiksi pojaksi eikä hän enään ollut ujo, umpimielinen lapsi, niinkuin ennen. Joskus vaan painui hänen nuorteille kasvoilleen varjo, mutta tavallisesti se pian hälveni.
Hän tanssi sydämensä pohjasta ja valitsi aina toverikseen nuorimman ja kauneimman tyttöjen parvesta.
Pikku Juhana viipyi mieluinten äidin luona tai leikkimässä Aatamin kanssa.
Kääpiö oli viime aikoina käynyt sangen raihnaaksi ja Kustaa oli hänen työkseen uskonut lastensa hoidon.
Tämä luottamustoimi miellytti Aatamia suuresti; oikeastaan tuli hänen pitää silmällä lasten hoitajattaria ja hän täyttikin tehtävänsä erittäin huolellisesti Margareetan suureksi iloksi.
Pikku Niilo Sture kiintyi kääpiöön siihen määrään, että Kustaa eräänä päivänä lausui Märtalle:
— Niilo saa viedä Aatamin mukaansa Stegeborgiin.
— Sepä hauskaa, vastasi Märta.
— Mutta hän ei saa viipyä teillä kauvan; hänen pitää lähteä tervehtimään vanhaa ystävääni Arvid Vestgöteä ja viemään hänelle terveisiä minulta.