— Våxtorpiin on Stegeborgista pitkä matka, virkkoi Märta.
— Antakaa Aatamille hyvä hevonen, niin hän kyllä pian pääsee perille,
— Saako hän sieltä palata Niilon luo?
— Se riippukoon kokonaan hänestä itsestään; Aatami on metsän lapsi, hän tarvitsee vapautta.
— Hän mahtaa jo olla sangen vanha?
— Noin kolmenkymmenen, luullakseni.
— Hän näyttää paljon vanhemmalta.
— Metsä tulee häntä nuorentamaan, hän on liian kauvan ollut suljettuna huoneeseen.
Oli jo kulunut pari päivää tästä keskustelusta. Aatamin käytöksestä saattoi selvästi huomata, että hän iloitsi tulevasta vapaudestaan. Mutta tuontuostakin jäi hän pitkäksi aikaa tuijottamaan kuninkaaseen ja kasvojen ilme näytti sanovan: "kaikki muut kestän, mutta ero sinusta on vaikeinta".
Mutta palatkaamme juhlivaan linnaan.