Laimeat olivat kaikki mestari Laurin toimet olleet. Ainoastaan silloin, kun tuli kysymys lampaitten keritsemisestä, silloin oli hän ollut ensimäisenä.
Hän oli aina kehunut, että hän evankeelisine joukkoineen on yhtä väkevä kuin kuningas ja että hän kyllä puolustaa itseään vetämällä muita puoleensa, jollei kuningas häntä puolusta.
Siihen aikaan, jolloin kuninkaalla oli sangen vähän kelpo väkeä ja koirat häntä ajoivat takaa kuin ahdistettua hirveä, oli hänen täytynyt kantaa myllynkivenpainoisia huoliaan sydämessään, jottei Lauri matkaansaattaisi vielä suurempia petoksia, koska hänen pääpyrintönään oli hänen herransa ja kuninkaansa tuho.
Salaviekkaalla vakuutuskyvyllään oli hän johdattanut kuninkaan gottlantilaissotaan, jotta hän kokonaan menettäisi kuninkaallisen arvonsa ja onnensa.
Kuninkaan oleskellessa Smålannissa oli hän yhdessä mestari Olavin kanssa ruvennut hävittämään alttareja, kirkkoja ja luostareja, kunnes heidän aikaansaamansa kiihko jo oli puhkeamaisillaan ilmi kapinaksi. Sittemmin he linnanvouti Pietari Hårdin kanssa vielä olivat ryöstäneet kirkkoja ja hävittäneet alttareja, muka siten poistaakseen messun jumalanpalveluksesta. Eivät he myöskään olleet tehneet tiliä verosta, jonka olivat kantaneet.
Kun kuninkaan kamreeri Olavi Broms epärehellisesti oli hoitanut kuninkaan kamaritiluksia, niin Lauri suoraan oli kysynyt, mitä kuningas tekee niin paljolla rahalla — hyvät ystävät olisivat muka hänelle paljon hyödyllisemmät.
Lauri ja Olavi olivat jo aikoja sitte salaisten rippien kautta hankkineet tiedon siitä hirveästä salaliitosta, joka v. 1536 uhkasi kuninkaan henkeä ja valtakunnan onnea. Ja vaikka he tiesivät, että teurastus odotti kuninkaallista, persoonaa, niin eivät he ajoissa olleet varoittaneet häntä.
Taivaan Jumala oli suuren armonsa ja voimansa kautta ilmoittanut murhan ja salajuonet, joiden vertaa tuskin tavataan missään historiassa, kuninkaalle, joten paha saatiin ehkäistyksi.
Lisäksi olivat Lauri ja Olavi vielä kehoittaneet kuningasta vapauttamaan petturit rangaistuksesta.
Varsinkin syytettiin mestari Olavia siitä, että hän tämän johdosta oli vedonnut Pyhään sanaan, mutta väärentämällä sen merkitystä.