Vielä oli hän selittänyt, että muutama päivänsappi, jonka hän näki taivaalla, ennusti rangaistusta esivallan synneistä.
Nämä olivat pääasialliset syytökset.
Monet niistä olivat aivan väärät, toisissa ilmeni selvä vääristely, kaikista henki katkeruus ja kiukku. Ne todistivat selvästi, että syyttäjä syytettyjensä kustannuksella toivoi pääsevänsä suureen asemaan.
Kaikesta saattoi huomata, että von Pyhy, kuninkaan nykyinen kansleri, oli laatinut kanteen.
Mestari Olavi vakuutti, tavalliseen huolettomaan tapaansa, sekä Jumalan että omatuntonsa edessä, ettei hän julkisesti eikä salaa ollut tahtonut vahingoittaa. Päinvastoin oli hän aina tahtonut puolustaa kuninkaan etuja ja hyötyä.
Lauri Antinpoika pysyi merkillisen tyynenä; syytökset eivät loukanneet häntä niin paljon kuin ne häneen koskivat.
Saattoiko kuningas Kustaa todellakin soimata häntä työstä, jota hän itse piti toimintansa kruununa?
Selvästi saattoi huomata, että syytökset olivat alleviivatut. Kuningas joko ei tuntenut niitä, tai oli hänestä tullut tyranni, joka mistä hinnasta tahansa tahtoi päästä vanhoista ystävistään.
Lauri vastasi, että koska syytöksiä oli niin paljon eikä hän saata muistaa niitä kaikkia, niin hän pyytäisi jäljennöksen asiakirjoista. Sitte hän kirjallisesti vastaisi niihin kaikkiin.
Syytetyt vietiin nyt asuntoon, jossa heitä pidettiin vankeudessa.