Ture Jönsinpoika läksi paikalla Ruotsin äkäisimmän vihamiehen, maanpaossa olevan kuningas Kristianin luo.
Mutta tuomiorovasti Göran, joka ei tähän saakka ollut toimittanut mitään, yltyi äkkiä jatkamaan isänsä työtä ja nostattamaan pohjois-Ruotsin kansaa aseihin.
Tätä tarkoitusta varten otti hän palvelukseensa useita ratsumiehiä ja läksi heidän kanssaan säterikartanoonsa Björnöhön Frötunan pitäjässä. Täällä kokosi hän noin sadan miehen suuruisen joukon nuoria, reippaita hurjapäisiä talonpoikia, jotka hän palkkasi.
Talossa ei hän uskaltanut viipyä kauvan, vaan läksi metsään, valmisti itselleen siellä varustukset, joiden takaa haki niin hyvää suojaa kuin suinkin ja otti talosta ruokatarpeet.
Mutta niin pian kuin hänen veljensä saivat tietää tämän, kirjoittivat he hänelle, kehoittivat häntä luopumaan salahankkeistaan ja paikalla rientämään kuninkaan luo.
Kustaa luuli todellakin tuomiorovastin pelkäävän että häntä syytettäisiin osallisuudesta isän vehkeilyihin, sentähden kirjoitti hän hänelle ja kehoitti häntä luottamuksella kääntymään herransa ja kuninkaansa puoleen, niinkuin hänen veljensä Juhana ja Lauri ovat tehneet, jotta he yhdessä voisivat päättää, mitä olisi tehtävä. "Ja pyydämme me teitä hartaasti tekemään sen viipymättä. Me lupaamme kristillisen uskomme ja kuninkaallisen kunniamme nimessä, ettei teidän meidän puoleltamme mitään vaaraa tai vahinkoa kärsimän pidä."
Mutta tällaisen puheen puoleen ei tuomiorovasti tahtonut kallistaa korvaansa. Hän oli niin varma siitä, että hän saa liikkeelle kokonaisen talonpoikaisarmeijan, ettei mikään maailman mahti olisi saattanut pidättää häntä toimimasta.
Miksei hän uskaltaisi ryhtyä otteluun tuon Kustaa Eerikinpojan kanssa, niinkuin hänen isänsäkin?
Talonpoikien avulla oli Kustaa noussut mahtavuuteen, miksei hänen, Göranin, saattaisi käydä samoin? Siitä syntyy sota vanhojen ja uusien olojen välillä, vanhat voittavat ja Göran tulee lipunkantajaksi.
Kun muonat Björnössa alkoivat loppua, läksi hän miehineen rantaa myöten pohjois-Rodeniin ja vieraili siellä pappien ja varakkaiden talonpoikien luona. Mutta kaikkialla luetti hän kansalle isänsä kuninkaalle kirjoittaman kirjeen ja kielsi kaikkia siitä päivästä lähtien tottelemasta Kustaa Eerikinpoikaa.