Reipas elämä oli Göranin mielestä sangen hauskaa, päivä päivältä hän varmistui ja alkoi tehdä uusia suunnitelmia — joita hän piti Kustaa Eerikinpojalle hyvin vaarallisina.
Kun hän vaan sai tietää, että jossakin toimi evankeelinen pappi, niin hän heti riensi väkivallalla karkoittamaan häntä pois.
Nyt läksi hän Helsinglantiin ja siellä hänen tuumansa aluksi onnistuivat erinomaisesti.
Eräänä sunnuntaina tuli hän Bollnäsin kirkolle. Kirkkoherra Jon, kiivas katolinen, päätti silloin tuomiorovastin kanssa ennen jumalanpalveluksen alkua vahtia, tuleeko kuninkaan uusi vouti kirkkoon, ja sitte riistää häneltä aseet sekä vangita hänet ja kaikki hänen miehensä.
Mestari Jon kehoitti seurakuntalaisiaan ottamaan osaa leikkiin.
Ja kun vouti ystävineen ja palvelijoilleen astui kirkkoon, ryntäsi mestari Jon pitäjäläisineen, käsissä seipäät ja kirveet, häntä vastaan, ja sillaikaa sulkivat tuomiorovasti ja hänen väkensä oven. Syntyi hirveä meteli ja verta vuoti paljonkin, mutta vouti ja hänen miehensä joutuivat tappiolle ja heidät ajettiin papin kellariin. Kun huudot, herjaukset ja kiroukset olivat tauonneet, pidettiin, pyhän savun leijaellessa, messu.
Sitte kuluttivat mestari Jon ja tuomiorovasti päivänsä mitä hauskimmalla tavalla: he joivat ja juttelivat ja päättivät yksissä voimin pelastaa onnettoman Ruotsin.
Mutta seuraavana päivänä joutuivat he riitaan siitä, kuka heistä saisi korkeimman vallan. Mestari Jon oli sitä mieltä, että se kuuluu arkkipiispalle, ja sen viran on hän jo pidättänyt itselleen, mutta tämä loukkasi tuomiorovastia; sillä kertaa eivät he sentään joutuneet tappeluun.
Toisena päivänä katselivat he toisiaan karsain silmin ja tuomiorovasti mietti jo lähtöä.
Mutta hänen seisoessaan luhdissa miettimässä, viipyäkö vielä seuraavaan päivään, näkyi tiellä suuri pilvi. Se likeni ja pian tunsi hän tulijan Norralan mestari Eerikiksi. Jon oli kertonut, että tämä Eerik käytti laastaritilkkua, joka peitti puolet hänen kasvoistaan, sillä häntä oli kerran lyöty sapelilla luuhun saakka; mestari Eerik oli nimittäin ollut mukana monessa tappelussa ja hän oli voimastaan kuulu, mutta mestari Jon ei ollut hänen ystävänsä, sillä hän kuului kuninkaan puolueeseen eikä sitäpaitsi koskaan juonut.