Tuomiorovasti näki arven kasvoissa ja käsitti paikalla, että mestari Eerik tulee vapauttamaan voutia ja hänen väkeään, sentähden on hän ottanut mukaansa kaikki pitäjäläiset. Nyt hän tosin olisi voinut kutsua kokoon miehensä ja oikein kunniallisella kahakalla ottaa vastaan mestari Eerikin, mutta — mutta hän oli vasta syönyt vatsansa ihan täyteen — eikä hän tietänyt, missä miehet tällä hetkellä olivat, ja soihan hän mielellään, että Jon sai törmätä yhteen mestari Eerikin kanssa…

Näitä yleviä ajatuksia hautoen hiipi hän takaportista ulos metsään.

Norralan talonpojat ottivat kiinni kaikki hänen miehensä ja auttoivat kuninkaan voudin sekä hänen ystävänsä ja palvelijansa pois kellarista.

Sitte saivat bollnäsilaiset käskyn lähteä etsimään tuomiorovastia. Mestari Jon oli myöskin kadonnut; vasta illemmalla, kun kartanolla jo vallitsi hiljaisuus, kapusi hän varovasti alas puusta, jossa hän oli istunut koko päivän.

Bollnäsilaiset talonpojat rupesivat hirveällä kiireellä sovittamaan kuninkaan voutia vastaan tekemäänsä ilkityötä hakemalla tuomiorovastia.

He hakivat koko metsän, mutta eivät löytäneet häntä sieltä; oman kirkkoherransa olinpaikan he kyllä tiesivät, mutta hän oli kuiva ja laiha; niin korkealle ei tuomiorovasti ollut päässyt lentämään. Mihin hurskas mies oli voinut joutua?

He olivat jo tuntikausia etsineet risukoista ja pensaistoista, kun äkkiä edellimmäinen miehistä sanoi:

— Hiljaa!

— Mikä on? kysyivät toiset.

— Katsokaappa tuonne!