He seisoivat pienen metsäjärven rannalla, keskellä järveä kiikkui ruuhi.
— Eihän tuo liene tuomiorovasti? kysyi joku.
— On kyllä!
— Sitte se raukka on hukuttanut itsensä.
— Ja jo noussut veden pinnalle, lisäsi toinen.
— Etkö näe että se on ruuhi.
— Ja että hän makaa sen pohjalla.
Miehet hankkivat veneitä ja läksivät hiljaa vesille, jottei tuomiorovasti huomaisi mitään.
Mutta heti kun he tarttuivat ruuheen, heräsi hän, ja hypähti pystyyn ikäänkuin heittäytyäkseen järveen, mutta se oli varmaankin vain kepponen, sillä samassa kävi hän kiinni erään talonpojan käsivarteen ja pusersi sitä niin voimakkaasti, että mies horjahti.
Nyt kävivät talonpojat puolestaan kiinni häneen, mutta siitä suuttui tuomiorovasti Göran niin sanomattomasti, että hän riisti kultavitjat kaulastaan ja sormukset sormistaan ja heitti ne järveen.