Saatamme käsittää, miten huhu tulevista muutoksista vaikutti rahvaaseen. Yleensä ei lempein silmin katsottu sitä, että asiain johto oli muukalaisen käsissä; kaikkia hänen toimenpiteitään vihattiin ja kaikki pahat luettiin hänen syykseen. Kansleri von Pyhystä huudettiin ja puhuttiin kaikkialla, että hän on herra ja kuningas maassa; hän määrää kansalle laittomia veroja ja rasituksia, verottaa heidän eloaumansa ja kieltää heitä leipomasta ja panemasta olutta.
Tämä huhu oli päässyt liikkeelle senjohdosta, että kuningas, uuden hallitusmuodon nojalla, yhdessä "hallitusneuvoksensa" kanssa oli päättänyt määrätä koko maalle lisäveron.
Saatuaan tiedon yhä kasvavasta tyytymättömyydestä, kirjoitti kuningas paikalla kansalleen tavallisella ankaruudella:
"Te köyhät miehet ette saata käsittää miten tarpeellinen sekä meille että valtakunnalle tottunut kansleri on! Parasta teille olisi, jos tyytyisitte pitämään huolta aurastanne ja elatuksestanne ja juttelemaan siitä miten parhaiten saatatte tulla toimeen, ja antaisitte meidän hallita ja pitää huolta valtakunnan komennosta."
Hän kehoitti heitä muistamaan aikaa, jolloin hän vapautti heidät julman Kristianin käsistä; nyt oli kaikilla Ruotsin miehillä vapaus ja saivat he elää hyvässä rauhassa ja turvassa.
Mutta kuninkaan sanat eivät auttaneet; talonpojat muistivat aivan hyvin, että heidän voimansa oli karkoittanut entiset kuninkaat ja heidän mielestään oli kuningas Kustaan kiittäminen heitä yhtä paljon kuin heidän häntä.
Sitäpaitsi alkoivat he pelätä, että hän aikoi kohdella heitä mielivaltaisesti ja vapaudestaan eivät he aikoneet luopua.
Heidän vihansa herroihin kasvoi kasvamistaan.
Nämä anastivat usein väkivallalla taloja ja kartanoja, ryöstivät ja kiskoivat itselleen ulkotiluksia, niitynpalstoja, kalavettä ja muuta omaisuutta kirkoilta ja luostareilta, sekä vaativat sellaisia veroja, että kuninkaan täytyi ritaristolle ja aatelille huomauttaa heidän elävän "niinkuin ei tässä maassa olisikaan esivaltaa, lakia ja oikeutta".
Kuninkaan vouditkin herättivät kansassa paljon mieliharmia ja katkeruutta.