— Tapa minutkin, niin siunaan sinua!
Dacke astui askeleen taaksepäin. Samassa huomasi hän munkin ja katsahti häneen niin ylenkatseellisesti ja vihamielisesti, että Pietari suinpäin läksi pakoon.
Dacke katseli ympärilleen, itse ei hän tahtonut eikä voinut mitään tehdä.
— Ilkeä teko, arvoisa isä, sanoi Hane munkille, — Hullingsvin Nisse ei ole sen arvoinen kuin ainoa pisara tuon miehen verta, jonka juuri tapoitte.
Pihassa seisoi Dacke, rajun, kummallisen näköisenä.
— Eikö täällä ole ketään, joka voisi tutkia vanhuksen haavaa? kysyi hän kiivaasti.
— Ehkä minä nyt hätätilassa voin, vastasi Aatami niin välinpitämättömästi kuin taisi.
— Mene sitte, pikkumies!
Kääpiö astui huoneeseen. Viereisissä huoneissa hakivat ryövärit saalista.
Aatami lankesi polvilleen Elsan viereen.