Hänessä oli totisesti tapahtunut ihmeellinen muutos. Elsa oli häneen tehnyt vaikutuksen, jonka vertaista ei hän ikinä ollut tuntenut.

Oliko se rakkautta?

Monasti oli hän nähnyt ihmisiä, joiden sydän oli kiintynyt naisiin.

Narreja olivat hänen mielestään ne, jotka surivat onnetonta rakkautta.

Hän ei koskaan ollut kärsinyt naisia, ei milloinkaan hakenut heidän suosiotaan.

Moni oli koettanut houkutella häntä hymyilyllä ja katseilla.

Hän oli vaan nauranut heitä.

Muuan tyttö tarjosi hänelle punaiset huulensakin.

Häntä hän löi.

Ja nyt oli kalpea, sureva tyttö pannut hänet kuin kahleisiin.