Eräänä päivänä astui päällikkö aivan odottamatta heidän huoneeseensa.
Hän oli pukeutunut harvinaisella huolellisuudella.
Vanha Arvid istui rahilla ja Elsa seisoi hänen takanaan sukien hänen hiuksiaan.
— Minä tulen äkkiarvaamatta, virkkoi hän hiukan hämillään, — mutta soturi ei ymmärrä hienoja tapoja.
— Emme sellaisia pyydäkkään, vastasi vanhus.
— Miten te jaksatte?
— Paljon paremmin kuin vangin sopii odottaa
— Imo on siis täyttänyt käskyni.
— Imo osoittaa olleensa kuninkaan palvelija.
— Siitähän hän ylpeilee… Entä te, kaunis neiti, oletteko tekin häneen tyytyväinen?