Dacken ääneen tuli uusi sointu. Elsa punastui vasten tahtoaan.
— Hän tekee kaikki, mitä saa ja voi, vastasi hän. Niilo Dacke katseli häneen kummastuneena, mutta malttoi äkkiä mielensä ja lausui:
— Herra Arvid Vestgöte, minä tulen teille esittämään tärkeää asiaa.
— Puhukaa! sanoi vanhus.
— Te olette suuresti rikkonut minua vastaan ja minä saattaisin teille julmasti kostaa.
— Minä olen vallassanne.
— Aikomukseni ei ole väärinkäyttää valtaani, vastasi Niilo Dacke, mutta älkää unohtako, että saatan lahjoittaa teille elämän ja tuhatkertaisesti korvata sen, minkä olette kadottanut.
— Entä millä ehdolla?
— Sillä, että luovutte kuninkaasta ja autatte minua kokoamaan smålantilaiset ja johtamaan heitä.
Elsa oli kietonut käsivartensa isän ympäri. Rukoillen pyysi hän häntä pysymään tyynenä.