Menestyksen kanssa kasvoivat hänen vaatimuksensa ja suunnitelmansa. Hän päätti syöstä kuninkaan valtaistuimelta ja lupasi, rahvaan mieltä mairitellakseen, asettaa Svante Sturen valtakunnan etunenään.
Rakas Sture-nimi vaikutti nimittäin yhä vielä kaikkialla maassa.
Niilo Dacke lähetti nyt herra Svante Sturelle Stegeborgiin kirjoituksen, jossa sanoi, että "kaikki Smålantilaiset ovat kyllästyneet kuningas Kustaan kovaan ja ankaraan hallitukseen, ja koska herra Svanten isä valtakunnan herrana oli ollut lempeä ja hyvä hallitsija, niin tarjoavat he nyt hänen pojalleen valtakuntaa; jos hän tahtoo ottaa sen vastaan ja ruveta heidän herrakseen ja päämiehekseen, niin he, kaikki kruunun veronalaiset talonpojat, tahtovat maksaa hänelle vuotiset verot ja muut ulosteot, kunhan hän vain suojelee heidän lakejaan ja oikeuksiaan ja vanhoja hyviä tapoja, niinkuin hänen isänsä teki". Tämän kirjoituksen alle pani Dacke nimensä ja sinettinsä.
* * * * *
Herra Svante hämmästyi suuresti; tosin hän kyllä tiesi, että mielissä vallitsi levottomuus; sillä hän oli hiljan yhdessä lankonsa Abraham Eerikinpoika Lejonhufvudin kanssa kuninkaan puolesta keskustellut Itägötlannin rahvaan kanssa ja silloin saanut kummallisia vastauksia, jotka eivät ennustaneet hyvää. Säädyt olivat "täynnä paavillisuutta, neitsyt Maarian maitoa ja Pyhän Pirkitan ilmestyksiä, joten eivät he ollenkaan välittäneet kansan menettelystä".
Kaikki merkit osoittivat, että "koko Itägötinmaa riippui silkkilangan päässä"; jos smålantilaiset pääsisivät tunkemaan sinne ja saisivat itägötilaiset houkutelluiksi mukaansa kapinoimaan, niin saattoi edellyttää, että koko maa leimahtaisi ilmi kapinaan.
Ei Svante sentään ollut odottanut, että hän persoonallisesti joutuisi kapinoitsijain vehkeilyihin.
Eikä kiusaus häntä houkutellut nyt enemmän kuin Lyypekissäkään.
Hän ilmoitti emännälleen, että hänen paikalla täytyy lähteä
Tukholmaan.
— Joko taas! huudahti Märta rouva hiukan epäluuloisena.