Svante ilmoitti hänelle syyn matkaansa.
— Minun täytyy sanoa, että sinä olet merkillinen mies, virkkoi Märta ihaillen. — Jollei Margareeta olisi sisareni, niin en lupaisi olla estelemättä.
— Puolustaisitko sinä kansalaissotaa?
— Johan se on ilmi tulessa. Mutta sitte saisivat talonpojat ainakin kelpo johtajan.
— Kiittäkäämme Jumalaa siitä miehestä, joka jo hallitsee maatamme.
Hänpä ei kulje kukkasilla.
— Kuljetko sinä sitte?
— Kyllä; jos oka joskus pistääkin, niin ei sen pistos tapa.
— Kyllä tiedän, että sinun mielestäsi kohtelen talonpoikia liian kovasti, mutta sinä oletkin liian leväperäinen.
— Suurin iloni on nähdä onnellisia ihmisiä.
— Toivottavasti ensi sijassa minut?