— Mitä voin tehdä hyväksesi?

— Anna minun hoitaa kotia ja taloa, sillä sellaisia asioita et sinä ymmärrä.

— Niinkuin tahdot… Minä lähden huomenna.

— Panen siis tavarasi kuntoon. Mutta… toinen asia vielä, lisäsi hän hellästi ja kietoi käsivartensa hänen kaulaansa. — Olen mustasukkainen!

— Kenelle? kysyi Svante hämmästyneenä.

— Margareetalle! kuiskasi Märta.

— Kuningattarelle, puolisolle ja äidille! sanoi Svante, — Nyt teet väärin sekä hänelle että minulle.

— Tiesinhän sen, mutta minun täytyi saada kuulla se omilta huuliltasi!… Nyt menen järjestämään tavaroitasi!

Märta riensi ulos.

Svante Sture oli tottunut näihin pieniin kohtauksiin ja hän torjui ne aina lempeydellä ja rakkaudella. Tällä kertaa häntä eninten huolestutti se, että hänen kuninkaalle täytyi viedä paha sanoma; kapinan kukistaminen kysyi ankaria keinoja.