Muutamien palvelijain saattamana läksi hän Tukholmaan.
Kuningas oli huolissaan ja levottomassa mielentilassa. Olihan hänellä monta syytä levottomuuteen, mutta kiireellisimpiin toimenpiteihin täytyi ryhtyä sodan vuoksi. Ja koskei hän enään uskaltanut luottaa rahvaaseen, lähetti hän sanan Saksaan, että hänelle sieltä pestattaisiin hyvää, sotakuntoista väkeä.
Sitte kehoitti Kustaa kaupunkeja lähettämään nuoria kelpo porvareja, kauppapalvelijoita, renkejä ja merimiehiä, sekä varustamaan nämä hyvillä aseilla.
Koko maan ritaristoa ja aatelia kehoitettiin panemaan kuntoon niin suuri voima kuin suinkin. Osan rälssistä sekä kuninkaan omien hovimiesten tuli jäädä Itägötlantiin pitämään kansaa kurissa ja pelossa. Koko jalkaväen ja keveän ratsuväen piti yksissä voimin lähteä Smålantiin.
Lauri Siggenpoika ja Juhana Turenpoika määrättiin johtamaan osaa sotavoimasta.
— Itägötlantiin jäävän sotaväen päälliköiksi määrättiin Abraham
Eerikinpoika Lejonhufvud, Svante Sture, Maunu Juhananpoika Natt- och
Dag, Aksel Eerikinpoika Bjelke ja Maunu Sveninpoika Some.
Kuningas itse antoi heille mitä parhaita ja viisaimpia neuvoja. Heidän ei tullut hyökätä talonpoikien murrosten kimppuun, vaan saartaa heidät ja pitää huolta siitä, etteivät he tapansa mukaan asettuisi toiselle puolelle tietä, sieltä ampumaan jousillaan ja nuolillaan; mutta silti ei kuninkaan miesten tulisi pelätä joka pensasta, sillä se, joka niin tekee, ei saa mitään aikaan. Vakoilijoita ja kirjeenkuljettajia tuli tarkasti pitää silmällä, sekä, jos suinkin mahdollista, ottaa heidät vangiksi.
Kuningas Kristian ja Tanskan neuvosto oli luvannut lähettää avuksi viisituhatta miestä, puoleksi hevos-, puoleksi jalkaväkeä. Kutsuttaessa saapuikin Pietari Skram muutamien skånelaisten herrasmiesten seurassa tuoden muassaan 200 hevosta ja 350 jalkamiestä, "sekalaista seurakuntaa", sanoo kronikka, "varustettuina sangen huonoilla, vanhoilla, ruostuneilla kirveillä ja huonoissa vaatteissa, kuten talonpojat ovat, kun heidät äkkiarvaamatta riistetään auran kurjesta".
Monta päivää ei Svante herra saanut viipyä Tukholmassa. Stegeborg saattoi odottaa piiritystä millein tahansa ja varokeinoihin oli ryhdyttävä, jotka vaativat päällikön läsnäoloa.
Kustaa Olavinpoika Stenbock ja Severin Kihl Länsifgötlannista olivat jo marssittaneet Smålantiin kuusikymmentä hevosta ja 10 ruotua sotamiehiä. He luulivat, että heidän ainoastaan tuli kurittaa metsävarkaita, ja Smålannin läntisten kihlakuntien rahvas rohkaisi heidän mieltään niin, että he levollisesti päättivät jatkaa matkaansa Vexiöhön.