Mutta siellä kohtasi heitä tieto, että Dacke johtaa tuhannen miehen suuruista joukkoa ja että hän on kutsunut kokoon likitienoon rahvaan. Kustaa Stenbock läksi silloin Bergqvaraan.
* * * * *
Niilo Dacke oli käynyt entistä ylimielisemmäksi; hänen joukkonsa kasvoi päivä päivältä ja viime retkellä oli häneen liittynyt monta herrasmiestäkin.
Hän järjesti väkensä ruotuihin ja fennikoihin ja valitsi parhaat miehet johtajiksi.
Papit yllyttivät veristä yritystä, jakelivat kirkon siunausta, vihittyjä lippuja, synninpäästöä y.m.
Kruununvero oli ennen kaikkea syynä talonpoikain vihaan. Dacke oli voittanut heidän suosionsa pääasiallisesti senkautta, että oli antanut heidän ryöstää ja polttaa suuria aatelistiloja; siten saivat he sekä koston- että saaliinhimonsa tyydytetyksi. Nyt oli hän luvannut heille Bergqvaran linnan ja säterin ja he riemuitsivat.
Vanha linna oli lujasti ja tukevasti rakennettu suurista harmaista kivistä, se oli kuusikerroksinen ja muodoltaan neliskulmainen, siinä oli neljä tornia ja lukuisat vallit ja haudat sitä suojelivat.
Mutta ennenkuin Dacke sinne läksi, antoi hän käskyn, että hänen poissaollessaankin joka päivä oli pidettävä aseharjoituksia. Sitte otti hän mukaansa pienen joukon miehiä, muiden muassa isä Pietarin, ja palasi Blekingen rajan toiselle puolelle. Hän ei sanonut kenellekään, mihin aikoi, mutta kaikki arvasivat, että retki tarkoitti linnaa.
Tapansa mukaan oli hän lähettänyt vakoilijan edelle. Eräänä päivänä palasi tämä kiireesti ja kuiskasi:
— Vankisi ovat paenneet linnasta, he ovat kätkeytyneet tuonne metsänlaitaan!