— Täyttämään kristillistä tehtävää, arvoisa isä.
— No mitä?
— Menemme puhuttelemaan herra Kustaa Stenbockia.
— Te kavaltajat! huudahti munkki.
— Me emme ole Dacken orjia emmekä hevosia, joita mielin määrin revitään suitsista! huusi ensimäinen talonpoika. — Aiomme kysyä herra Kustaa Stenbockilta, eikö kuningas tahdo kuulla kanteitamme.
— Pelkäättekö muutamia satoja sotamiehiä? Jos Dacke kuulisi puheenne, niin panettaisi hän paikalla teidät kahleisiin ja kuljettaisi teitä pitkin leiriä kaikkien pilkkana.
— Me olemme kaikki samaa mieltä, virkkoi toinen talonpoika.
— Me tahdomme sovinnolla päästä oikeuksiimme! huusi koko joukko, nousten seisomaan.
— Menkää rauhassa linnanpäällikön luo ja olkoon Herra kanssanne! lausui munkki nöyrästi.
Molemmat rauhantarjoojat läksivät viipymättä vihollisten leiriin.