Joukko linnan väkeä oli noussut torniin soittamaan hätäkelloa, kutsuakseen päällikköä takaisin; mutta turhaan kaikuivat hätähuudot: Stenbock oli liian kaukana voidakseen niitä kuulla ja Dacke lähetti paikalla miehensä syöksemään onnettomat alas tornista. Hänen käskyään toteltiin ilohuudoilla ja nauraen.
Kaikki ruoka- ja juomatavarat, jotka olivat tavattavissa, kuljetettiin linnanpihaan ja raivoisa joukko heittäytyi, petoeläinten lailla, mitä vallattomimpaan ahmintaan.
Toiset kiertelivät huoneesta huoneeseen, suojasta suojaan ja rääkkäsivät ja tappoivat vanhuksia ja lapsia; he eivät kohdanneet vähintäkään vastarintaa. Toiset, juovuttuaan juovuksiin, etsivät tyydytystä villeille himoilleen, ja toiset, jotka parhaasta päästä halusivat saalista, nuuskivat nurkkia ja komeroja ja varastivat tovereilta, jotka eivät olleet saattaneet ryöstösaalistaan varmuuteen.
Dacke pakoitti jälellejääneet talonväet tekemään uskollisuusvalan, miehitti vanhan linnan ja piti itseään korkeana ja mahtavana herrana.
Kuullessaan että Kustaa Stenbock oli lähtenyt Bergqvaraan, riensivät Maunu Juhananpoika ja Aksel Eerikinpoika Kindin ja Ydren kautta hänen avukseen, Kuningas oli vasta lähettänyt heille kaksi fennikaa ruotsalaisia ja saksalaisia sotamiehiä sekä sata ratsumiestä; nämä he ottivat mukaansa. Mutta kun he saapuivat Kisaan, tuli heidän puheilleen muutamia talonpoikia.
He käyttäytyivät sangen nöyrästi ja alamaisesti, kummastelivat, että herrat tuovat mukaansa noin paljon sotamiehiä ja olivat pelkäävinään heidän miekkojaan ja muita aseitaan. He tunnustivat, että olivat tehneet suuren rikoksen ja rukoilivat herroja puhumaan puolestaan kuninkaalle.
— Tunnustatte siis tehneenne väärin? kysyi herra Maunu Juhananpoika.
Sen he kyllä tunnustivat, mutta he eivät olleet voineet toisin menetellä, kun hätä oli käynyt niin ylenmäärin suureksi. Kummallista sentään oli, että kuningas lähetti noin paljon sotaväkeä heidän köyhään maahansa. Verot he aina olivat aikoneet maksaa ja jos herrat vain viipyisivät täällä muutamia päiviä, niin he jo saisivat ne mukaansa.
Herrat antoivat pettää itsensä, pystyttivät leirinsä Yxevallan alueelle ja jäivät odottamaan veroja.
Mutta keskenään tekivät talonpojat aivan toisia päätöksiä. Silloin tällöin he vain kuljettivat leiriin ruokatavaroita, vakoillakseen ja lisätäkseen herrojen luottamusta.