— Niin, ethän sinä toki pelänne ilmaista sitä minulle?
— En suinkaan.
— Voitko toimittaa hänet tänne?
— Voin kyllä.
— No tee se sitte niin pian kuin suinkin.
— Varhain aamullako tai myöhään illalla?
— Vaikkapa keskellä päivääkin.
Maunu läksi, mutta kuningas tunsi, että hän ensin suuteli hänen viittansa äärimäistä lievettä.
Kustaa oli saanut taistella ennenkuin teki tämän päätöksen, mutta sen tehtyään hän iloitsi.
Seuraavana päivänä astui Maunu huoneeseen.