Olavi nousi ja istuutui kuninkaan osoittamalle paikalle.
— Miten vanha Laurini jaksaa?
— Hän asuu Strängnäsissä ja varmaan näkisi nälkää, jollei hyvä haltija lähettelisi hänelle hyviä viinejä ja kirjoja, joita hän rakastaa.
— Vai niin, sanoi kuningas, miettien itsekseen, eikö hän mahtanut tietää, mistä viini tuli.
Hyvä haltija oli varmaankin hänen oma Margareetansa, hänen hyvä enkelinsä.
— Alundan palkkapitäjä Upsalan hiippakunnassa on vapaana, sanoi
Kustaa; — minä annan sen sinulle.
Olavin mieli heltyi äärimmilleen. — Teidän armonne! virkkoi hän.
— Kai sinä otat sen vastaan?
— Suurimmalla kiitollisuudella.
— Kyllä minä silti taas ensi vuonna tahdon sinut takaisin
Suurkirkkoon; seurakuntalaisesi kaipaavat sinua, muiden muassa
Margareeta rouva.