Olavi nieli kyyneliään.
— Kuule, tulitko sinä valituksi seurakunnan kirkkoherraksi?
— Kyllä, teidän armonne.
— No, se on siis tehty… Sanoppa, voinko minä tehdä jotakin hänen, tuon toisen, hyväksi?
— En luule…
— Voithan kuulostella.
— Kyllä.
— Ja vie hänelle minulta terveisiä… sano, että soisin välimme tulevan entiselleen.
— Hän tulee siitä suuresti ilostumaan.
— Sinun pitää välistä tulla minua tervehtimään, Olavi; tästälähin ei välimme enään saa rikkoutua.