Ritaristo ja aateli sai ankaria nuhteita; rahvasta pitää kohdella hyvyydellä, sen niskoille ei saa panna suurempia verokuormia kuin se jaksaa kantaa ja on velvollinen maksamaan.
Voutien tulee käyttäytyä niin, että he samalla pitävät kruunun oikeuksien puolta ja pysyvät hyvissä väleissä hyväntahtoisen ja uskollisen rahvaan kanssa.
Melkein kaikilta tahoilta esitettiin kuninkaalle valituksia niistä uusista tavoista, joita maahan oli tuotu, eikä Kustaa koskaan väsynyt todistamaan, ettei kaikki vanha ole hyvää. Verot olivat nyt tosin suuremmat kuin ennen, mutta nyt oli valtakuntaan hankittu kelvollista sotaväkeä ja kauniita sotalaivoja eikä hän mielestään ollut ansainnut kiittämättömyyttä sellaisista toimenpiteistä.
Sitäpaitsi saatiin kaikista tavaroista nyt parempi hinta kuin ennen.
Silloin maksettiin hyvästä härkäparista 6 markkaa, voinaulasta 2 äyriä, lihavasta lampaasta 2 vanhaa aurtuaa, kauniista varsasta 8 tai 10 maikkaa, pannista ohria 1 äyri, heinäkuormasta 2 äyriä, ja siihen tapaan. Nyt olivat tällaiset tavarat melkoisesti kallistuneet, vaikka viime vuoden sadot olivat olleet hyvät.
Alussa vuotta 1543 kutsui kuningas valtakunnan neuvoston ja osan aatelistoa kokoukseen Örebrohon; hän kehoitti heitä väkineen ja aseineen saapumaan Vadstenaan helmikuun 22 p:nä.
Samaan aikaan tuli Itägötlannin, Smålannin ja Dalin rälssin ja voutien saapua Jönköpingiin, tuoden muassaan sekä hevos- että jalkaväkeä niin paljon kuin suinkin. Näiden molempien kaupunkien tuli sitte lähettää toisilleen viestejä ja ilmoittaa toisilleen tuumansa.
Piankin huomattiin, että nämä varokeinot olivat sangen tarpeelliset.
Palattuaan Smålantiin mietti Dacke yhtämittaa mihin hän nyt ryhtyisi.
Häntä tavallaan houkutteli tuuma päästä kuninkaan mieheksi, joka tuomitsisi lain ja oikeuden mukaan.