Heidät teilattiin Kalmarin pohjoispuolella olevalla mäellä, jota vieläkin kutsutaan Spännaremäeksi.
Jonkun ajan päästä tuli Dacke itse ja pystytti kaksi leiriä, toisen etelä-, toisen pohjoispuolelle kaupunkia.
Taas läksi Germund liikkeelle ja löi sata talonpoikaa; silloin olivat talonpojat saaneet tarpeekseen ja marssivat pois.
Mutta ruton lailla levisi kapinanhenki pitkin kyliä ja vuoden alussa marssi suuria joukkoja Holaveden poikki Itägötlantiin. Kaikkialla, varsinkin metsäkylissä, saavutti heidän yrityksensä suurta myötätuntoisuutta, varsinkin pappien puolelta.
Herra Simon huusi Sundissa saarnatuolistaan:
"Tahdon tänään messuta ja huutaa taivaan kostoa julmalle kuninkaalle ja hänen sikiöilleen ja kaikille hänen palvelijoilleen. Seuratkaa esimerkkiäni, te kaikki, sekä miehet että naiset, jotta häntä kerrankin kohtaisi niin suuri lankeemus, ettei hän ikinä voisi nousta."
Vi'n pappi, mestari Antero, käytti sanakapulana lautaa, jonka hän värjäsi verellä ja jonka molempiin päihin hän kiinnitti messinkirenkaan ja rautarenkaan ja johon hän kirjaili käden, jalan ja naisen nisän.
Sanakapula lähetettiin kiertämään kihlakunnasta kihlakuntaan seuraavalla kirjoituksella: "Rientäkää joutuun kindiläisten avuksi, sillä julma kuningas saapuu pian suuren sotajoukon kanssa; hän antaa hakata jokaiselta Smålannissa asuvalta miehenpuolelta käden ja jalan ja kaikilta naisilta leikkauttaa hän nisän."
Kauhun huuto kajahti halki syrjäisten metsäseutujen, jonne sanakapula saapui.
Helmikuussa marssi suuri joukko miehiä Itägötlantiin ja toinen joukko tuli Eerik Laurinpoika nimisen miehen johdolla samaan maakuntaan, marssiakseen Stegeborgia vastaan.