Hän oli saanut pitkän ajatusajan, paljon pitemmän kuin Dacke oli aikonut antaa.
Sillävälin oli kuningas kirjoittanut päälliköilleen, että asiaan on käytävä käsiksi oikein voimakkaasti, jo ennenkuin "pensas viheriöitsee".
Hän antoi käskyn, että ne talot, "jotka kiivainten ovat ottaneet osaa smålantilaisen rosvojoukon hankkeisiin", armotta ovat ryöstettävät, mutta että vähemmin rikollisille tulee osoittaa armoa.
Naapurimaakuntia kiellettiin myymästä viljaa smålantilaisille, paitsi voudin luvalla ja silloinkin korkeimpaan hintaan, jotta "smålantilaiset oppisivat tietämään, mitä sota ja riita aikaansaavat".
Näiden käskyjen johdosta marssitettiin sotavoima kolmelta taholta
Smålantiin. Pääjoukkoa komensivat Lauri Siggenpoika ja Juhana
Turenpoika. Se kulki tietä Vadstenasta suoraan Kindiä kohti.
Svante Sture läksi 2,000 sekä ratsu- että jalkamiehen kanssa
Stegeborgista Tjustiin.
Kustaa Stenbock vei koko Länsigötlannin sotavoiman Sunnerbon ja Vestbon kihlakuntiin, joissa 1,000 tanskalaista sotamiestä liittyi hänen joukkoihinsa.
Stegeborgin linnanpäällikkö saavutti Tjustissa suurta menestystä: koko kihlakunta meni kuninkaan puolelle, talonpojat katuivat ja lupasivat parantaa tapansa sekä ottaa kiinni Dacken liittolaisia.
Kustaa Stenbock'kin pääsi kulkemaan miltei esteettömästi Smålannin kaakkoisten kihlakuntien — Finvedin — läpi; otettuaan kaikista kolmesta kihlakunnasta panttivangiksi kaksitoista mahtavimpaa talonpoikaa, marssi hän Värendin kautta Etelä Möreen.
Täällä oli kapinallisten pääpesä ja täällä kulki Stenbockin joukko ryöstäen ja polttaen.