He vaipuivat toistensa syliin ja tunsivat esimakua taivaan autuudesta.
— Olemme pelastetut!
— Kuka meidät pelastaa?
— Aatami!
— Siinä nyt näkee, huudahti Aatami, tekeytyen iloiseksi, — ettei hyvä Jumala ole luonut yhtään niin mitätöntä olentoa, ettei se voisi palvella Luojansa tarkoituksia.
— Rakas Aatami, lausui Arvid liikutetuin mielin, — miten me nyt saatamme sinulle kaiken palkita…?
— Jumala sinua siunatkoon! kuiskasi Elsa, kietoi kätensä hänen ympärilleen ja suuteli häntä.
Aatami meni vallan ymmälle, sitte punastui hän korvia myöten.
— Olen saanut suuremman palkan kuin ikinä olen ansainnut, virkkoi hän.
— Lähdemmekö paikalla täältä?