— Onko se sitte niin välttämätöntä?
— On sille, joka ei ole pakana.
— Mutta kun minä tunnustan Jumalan olemassaolon?
— Kukaan ei saata käsittää häntä ilman persoonallisuutta, joka ilmestyi maan päälle, käveli keskellämme, osoitti tien meille, jätti meille kalliin testamenttinsa, äärettömässä rakkaudessaan avasi katuvaiselle sovituksen sylin, poisti katoovaisuudelta kauhun ja lausui syntiselle rinnallaan: "tänäpänä pitää sinun olla kanssani paratiisissa".
— Sokea on se ihminen, lausui Kustaa, — joka ei näe ja rukoile.
— Varma on, sanoi Stenbock, — että uskonpuhdistus on aikaansaanut suuria muutoksia.
— Sen vaan tiedän, jatkoi kuningas, — että ryöstettäköön minulta vaikka tavarani ja taloni, joka seiväs, jonka Ruotsissa omistan, vaimoni ja lapseni — ja Jumala tietää, että heitä rakastan, — elämäni ja henkeni, mutta Jumalan pyhästä ja puhtaasta sanasta sekä siitä varmuudesta, jonka se minulle suo, ei heidän pidä minua eroittaman niinkauvan kuin sydämeni on eheä ja vereni lämmin.
— Me seuraamme sinua, kuhunka ikinä menet, kuiskasi Margareeta.
— Sen tiedän, rakkaani.
— Minä myöskin, virkkoi Katarina, painaen pienen päänsä äidin rintaa vastaan.