— Ja onnellinen kuningas, lisäsi Stenbock.
— Olet oikeassa; näyttää todellakin siltä kuin sopu ja rauha palaisivat maahan.
— Työmies saa palkkansa, lisäsi Olavi.
— Täällä tarvittaisiin paljon parannuksia; koulut ovat hyvien opettajien puutteessa.
— Mistä ottaa leipää erämaassa?
— Sentähden olen lähettänyt pitäjiin käskyn, että talonpoikien tulee panna lapsensa kouluun ja auttaa köyhiä teinejä, kuten heidän esi-isänsä tekivät, sillä muutoin heittävät nämä koulun ja ryhtyvät toisiin elinkeinoihin.
— Koulumestareilla täytyy olla vakinainen palkka, sanoi Olavi.
— Minä olenkin Tukholmassa lahjoittanut kaupungille yhdeksän eri taloa sillä ehdolla, että kaiken mitä ne tuottavat, tulee langeta koulumestareille. Ja niin aion tehdä kaikkialla.
— Eikö Wittenbergiin ole mennyt paljon ruotsalaisia? kysyi Kustaa
Stenbock.
— Olenhan minä lähettänyt heitä sinne noin neljäkymmentä, sanoi Kustaa tyytyväisellä hymyllä. — He kehoittavat minua kirjeissään perustamaan yliopistoa koko valtakunnan yhteiseksi hyödyksi, mutta täällähän on ollut niin paljon riitoja ja sotia, ettei ole tahtonut saada rauhaa; sitäpaitsi täytyisi ottaa kaikki opettajat ulkomailta, ja sen minä mieluinten heittäisin tekemättä.