— Sen vaan tiedän, sanoi Olavi, — että moni ruotsalainen nuorukainen, oleskeltuaan Wittenbergissä kaksi vuotta, on palannut kotiin maisterina.
— Hyvä tietää; minä en hätäile.
* * * * *
Tässäkin, niinkuin kaikissa muissa asioissa, saatamme huomata Kustaan persoonallisen vaikutuksen.
Muuan nuori talonpoika oli vahingossa tappanut toisen ja tämän sukulaiset vaativat henkeä hengestä.
Silloin meni äiti kuninkaan luo valittamaan suurta hätäänsä.
Kuningas rukoili nyt murhatun veljiä, "että he armahtaisivat hänen henkeään".
Nämä puolestaan antoivat hyvän vastauksen.
Silloin kirjoitti kuningas murhatun äidille ja muille omaisille: "Meidän käsityksemme mukaan teette te siten hyvän työn ja palveluksen, sillä onhan parempi että hän elää ja tekee hyötyä sekä omasta puolestaan että kuolleen puolesta; harras rukouksemme on siis, että te Jumalan tähden armahtaisitte hänen henkeään. Ja kun tilaisuus ilmaantuu meidän palvella teitä tämäntapaisissa armahtavaisuusasioissa, tai muissa tilaisuuksissa, niin tahdomme suosiollisena herrananne sen mielellämme tehdä, jota älkäät epäilkö."
Kamarivirastoa piti hän tarkasti silmällä. Siellä piti olla hyviä arkkuja ja vahvoja lukkoja ja kamarineuvosten tuli aina sekä päivällisajaksi että illalla itse panna pois kirjat ja ottaa avaimet mukaansa.