— Saanko? kysyi hän ujosti.
— Se olisi minulle hyvin mieluisaa.
Tyttö riensi pois ja poimi kauneimmat kukat. Sitte tarjosi hän ne kuninkaalle.
— Sinun pitää kiinnittää ne rinnalleni. Katarina pisti ne hänen napinläpeensä.
— No miltä ne näyttävät?
— Ne ovat hyvin kauniit,
— Ovatko kauniimmat kuin ennen?
— Ne ovat nyt kuninkaan rinnalla.
— Lahjoittamassa minulle suloista tuoksuaan. Me sovimme siis yhteen, kukkaset ja minä?
Nyt ymmärsi Katarina hänen tarkoituksensa. Hän kävi kovin hämilleen, mutta onneksi ei kuningas enään sanonut mitään.