Hän istui huoneen toisessa päässä odottamassa.
— Katarina, lausui hän lempeästi, — tule tänne! Hiljaa likeni tyttö.
Kustaa tarttui hänen käsiinsä.
— Tahdotko ruveta orvokikseni?
— Jos kuningas käskee!
— Ei, sen täytyy tapahtua vapaehtoisesta Kas, minä olen vanha mies ja minulla on paljon suuria huolia, minä tarvitsen jonkun, joka pitää minusta huolta ja rakastaa minua oman itseni tähden, jotta voisin antaa viimeisetkin voimani rakkaalle isänmaalleni! Tahdotko sinä uhrata nuoren lempesi, leikkisi ja huvisi vanhan kuninkaan tähden, keventääksesi hänen taakkaansa ja levittääksesi valoa hänen elämänsä viime aikoihin?
Kyyneliä vieri tytön poskille.
— Minä tahdon, virkkoi hän hiljaa.
Silloin sulki Kustaa hänet syliinsä ja painoi isällisen suudelman hänen huulilleen.
— Älä luule, että tarkoitukseni on ryöstää sinulta ikäsi huvituksia, puhui hän, — päinvastoin kaikukoon taas tanssi ja laulu Tukholman linnan saleissa!